tiistai 10. tammikuuta 2012

Museokamaa vapaalla jalalla

Olen ystäväni kautta törmännyt ilmiöön, joka tulisi taluttaa suoraan museoon ihmeteltäväksi kauhisteltavaksi.
Parikymppinen turhake-lässyttäjämies.

Turhakemiehet on määritelty osuvasti ja kattavasti Virpin ja Pirjon blogissa.


        "Turhake

          Kuvaus
          Hyvin turha mies, joka liimaantuu sinuun kuin purkka tukkaan, mutta ei lähde pois edes
          leikkaamalla

          Bongattavissa
          Kaikkialta

 Näin tunnistat
 Stalkkaamista muistuttavasta yhteydenpitotahdista
 Kliseisistä kehuista ja iskurepliikeistä
 Ei ymmärrä sanaa "ei"
 Päässäsi kehittyvästä paniikista ja pakokauhun tunteesta
 Lupaa kuun taivaalta, mutta päädyt vetämään muistiisi mustan aukon."

Ystäväni tapasi turhakkeen sattumalta omilla syntymäpäivillään kolmisen viikkoa sitten.
Kyseinen turhakemies Matias, oli kysellyt illan aikana pariltakin eri henkilöltä onko ystäväni Susanna mahdollisesti sinkku.
Myöhemmin illalla seurueen päädyttyä baariin Matias tanssi Susannan kanssa koko illan, eikä antanutkaan enää hetken rauhaa.

Seuraavana päivänä alkoi pommitus.
Kymmeniä viestejä ja puhelinsoittoja, jotka kaikki huusivat yhtä ja samaa: "koska nähdään taas, tykkään susta, olet ihana, mitä kuuluu plaaplaa.".
Neljän päivän päästä ystäväni lähti hänen kanssaan ulos, ja sai kauhukseen huomata tulleensa esitellyksi tyttöystävänä. Tästä alkoi paniikki ja asian ruotiminen.

Muuten kovin mukava mies, sopivan ikäinen ja näköinen, mutta liian kiltti ja täysi takertuja.
Kuka tahansa nainen toki joutuisi miettimään tässä tilanteessa mitä tehdä, sillä miehiä jotka todella ovat halukkaita sitoutumaan tässä iässä (tai ikinä), ei ole tämänkokoinen kaupunki ainakaan pullollaan.

Uskaltaako sitä laittaa tuollaista miestä kävelemään jos joutuukin katumaan kolmenkympin jälkeen kun samanlaista ei ole näkynyt, vai onko ainoa vaihtoehto sitoutua kesken hyvin alkaneen biletyskauden paljon nuorempana kuin haluaa, ainoastaan siitä syystä ettei päästä yhtä mahdollisuutta käsistään?

Niin omasta, kuin monien kuultujen mielestä kyseinen mies on säälittävä iilimatonössö, joka kaipaa vahvaa äitihahmoa, jollaiselta ystäväni saattaa vaikuttaa.
Ystäväni on kuitenkin vain vahvatahtoinen nuori nainen, ja on itsekin tehnyt selväksi tälle miehelle, että polkisi tämän tahtomattaankin vain jalkoihinsa ja veisi kuin pässiä narussa.
Kaikesta vastustelusta huolimatta mies roikkuu edelleen, ja puhuu Susannalle kuin tyttöystävälleen.
Irtipääsykeinoa etsitään yhä, ja etsitään muuten niin kauan kunnes löytyy.

Omakohtaisen kokemuksen turhake-lässyttäjämiehestä sain muutama vuosi sitten kesällä, kun tapasin koulujen päättäjäispäivänä Mikaelin.
Sotku alkoi, kun pyysin miestä tajoamaan minulle oluen, ja hetkeä myöhemmin huomasin vaihtaneeni numeroita hänen kanssaan - ja herääväni keskellä yötä hänen soittoihinsa.

Epämääräinen tapailu kesti pari viikkoa ja sinä aikana ehdin tavata hänen vanhempansa, sekä istua yli kaksi tuntia elokuvateatterissa muistamatta itse elokuvasta mitään (mikä johtui siitä etten nähnyt valkokangasta miehen lääppiessä minua).

Lopulta sanoin miehelle että haluan vähän aikaa miettiä, mutta hän jostain syystä ymmärsi vihjeen ja katkerana hyväksyi sen että halusin lopettaa koko jutun.
Hetkeä myöhemmin eräs ystäväni soitti minulle ja kertoi kuinka kyseinen mies oli juuri murtuneen kuuloisena soittanut hänelle ilmoittaakseen, että ellei ystäväni vielä tiennyt, niin meidän juttumme on ohi. En muista kauanko nauroin tapaukselle.

Toistaiseksi lässyttävät takertujamiehet ovat meille naisille yhä arvoitus.
Emme tiedä onko joku mennyt vikaan heidän kasvatuksessaan, vai mistä voi kiikastaa ellei mies osaa olla mies. Tutkimuksia jatketaan.


* henkilöiden nimet muutettu

Ei kommentteja: